*

Seppo Lappalainen

Jakopään remonttia

Jokin aika sitten eräs ystäväni soitteli ja halusi välttämättä minun tekevän hänen autoonsa jakopäänhihnan vaihto-operaation. Aikansa tinkasi, joten lopulta suostuin ja sanoin: Tule sitten tänne niin ajetaan auto talliin.

Autohan oli vanha Renault Laguna 2.0 RT Farmari mutta ei siinä mitään, itselläni oli kokemusta uudemmasta moniventtiilisestä 1.8 koneella olevasta Rellusta. Vuosien saatossa on tullut näitä jakopään remontteja omiin autoihin tehtyä.

 

No niin, näin se homma muistaakseni ja suunnilleen eteni:

Oikean puolen eturenkaan pultit löysälle, auton keula ylös, rengas pois ja nyt pääsee pyöräkotelon muovisuojat poistamaan.

Moottorin alle tunkki ettei moottori nytkähdä alas kun moottorin oikeanpuoleisen yläkannake täytyy irrottaa pois edestä.

Nyt irrotetaan kampiakselin hihnapyörä, tämä onnistuu lukitsemalla alhaalla vauhtipyörä kotelossa olevan aukon (ajoitusaukon) kautta kiilaamalla ruuvimeisseli kotelon ja vauhtipyörän hammaskehän väliin, tämä siksi ettei moottori pääse pyörimään.

Tämän jälkeen otetaan ruuvimeisseli pois ja seuraavaksi poistetaan jakopään kansi.

Seuraavaksi päästäänkin pyörittämään moottoria kampiakselin pultista nokka-akselin ajoitusmerkin saamiseksi kohdalleen kotelon yläosassa olevan merkin kanssa ja ajoitusaukosta katsottuna vauhtipyörän lovi aukon viivoituksella.

Ja kampiakselin hammaspyörässä oleva merkki ala-asennossa. (Voi varmuudeksi mutta ei välttämättä poistaa vaihdelaatikosta päin katsottuna ensimmäisen pytyn tulppa, laittaa tulpanaukosta meisseli sisään ja hieman pyöritellä moottoria nähdäkseen yläkuolokohdan mutta edellä olevat kohdistukset tärkeämpiä, joten niillä pelataan).

Kiristinrulla irti, hihna pois ja hyvä on ottaa myös ohjainrulla pois vaihdettavaksi uuteen.

Uusi jakohihna ja kiristinrulla paikoilleen siten että hihna kiristetään sellaiseksi mukavan kireäksi :). Ei liiaksi.

Muutkin romppeet takaisin paikoilleen ja auto tulille.

Vesipumppua ei tarvitse "varmuudeksi syillä vaihtaa", sen voi vaihtaa yksittäinkin kun toimii moniurahihnan eli laturin hihnan välityksellä.

 

Tästäkin jakopäärempasta on nyt jonkin aikaa mutta pääpiirteittäin se oli siinä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän teemukammonen kuva
Teemu Kammonen

Kiitos tästä. Tarpeellinen bloggaus. Laitoin sen laajempaankin jakoon uutisen muodossa. http://www.uusisuomi.fi/autot/73086-mies-vaihtoi-j...

Tuossa jutussa muuten Youtube-videolla ohjeet, kuinka Volvo 850:een vaihdetaan samainen osa.

Käyttäjän seppolappalainenkoti kuva
Seppo Lappalainen

Kiitos vaan itsellesi

Olisinhan minä voinut kirjoitella jakohihnan vaihdoista, mitä nyt näitä autoja olen omistanutkaan.
Esim. Peugeot 206 1.6, jossa onkin varmuudeksi syillä parempi vaihtaa myös vesipumppu kun on jakohihnalla toimiva. Peugeot 1.6 206:ssa on kaksi nokka-akselia ja joiden kohdistaminen sekä lukitseminen tapahtuu tapein (poranterä tai pultti). Alakerran kampiakselin hammaspyörän merkin ollessa alhaalla (muistaakseni). Uudessa hihnassa onkin kolme merkkiä eli kolme valkoista viivaa, jotka kohdistetaan siten, että hihnan ulkoreunassa olevat kaksi merkkiä tulee nokka-akselien hammaspyörien merkkien (täplien) kohdalle ja hihnan sisäreunassa oleva merkki kampiakselissa olevan täplän kohdalle.

Uudemmissa Renault malleissa eli kahdella nokka-akselilla olevissa, nokka-akseleiden kohdistaminen ja lukitseminen tapahtuu akselien toisessa päässä (vaihdelaatikon puoli) olevien peitetulppien poistojen jälkeen, vaikka omatekemällä työkalulla :). Peitetulpat joutuu vaihtamaan uusiin, vanhat kärsii irroituksesta.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Ottaen huomioon saavutetun säästön, mikä on aikaan ja vaivaan nähden loppujen lopuksi aika vähäinen, niin jättäisin työn ammattilaiselle. Työ ei ole normi tee-se-itse mekaanikon hommaa.

(Kiistämättä Seppo Lappalaisen ammattitaitoa, en suosittele jakohihnan vaihtoa kuin osaaville mekaanikoille.)

Vaihtotyö kuulostaa paperilla helpolta, mutta on käytännössä monia työvaiheita vaativa toimenpide ja edellyttää todella paljon enemmän moottoritekniikan ymmärtämistä kuin tulppien vaihto, jonka senkin pystyy helpohkosti "ryssimään."

On toki olemassa automerkkejä ja moottorimalleja, joissa jakopään vaihtaminen ei ole niin haasteellista, kuin keskiverto etuvetoisessa perheautossa.

Käytännössä mitä iäkkäämpi auto on, sen helpompaa sitä on korjata.

Mutta säästäminen ei, ottaen huomioon työn vaativuuden, todellakaan kannata. Pienikin virhe hihnan tai ketjun ajoituksessa, niin säästö sulaa metallimurusina öljypohjaan. Sitten loppulaskuun voikin lisätä sen yhden nollan.

Käyttäjän AskoJuuti1 kuva
Asko Juuti

Vaihdoin aikoinaan Ladaan jakopään ketjun ja kiristimen. Kone tulille ja öljyä sinkoili ympäriinsä. Mitä tästä opimme ? Ei kannata ottaa kossua, kun laittaa tiivisteitä pakoilleen.

Käyttäjän SeppoVehvilinen kuva
Seppo Vehviläinen

Tuo skenaario voidaan ehkäistä pyörittelemällä moottoria esim räikällä kampiakselin päästä pari rundia että ottaako mihinkään kiinni ja tarkastamalla sen jälkeen merkit.
Kaikissa autoissa yhden hampaan poikkeama (esim vanhemmat Toyotat ja Nissanit)ei tee täysituhoa vaan auto ei vedä mihinkään ja ei tahdo pysyä tyhjäkäynnillä käynnissä.

Mutta ei todellakaan mikään läpihuutojuttu ainakaan uudempiin autoihin...

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Jakohihnan vaihto, mihin sisältyy vesipumpun uusiminen, on toki kallista virallisessa huoltoliikkeessä, mutta siellä työhön sisältyy myös takuu.

Itse vaihdatin pari talvea sitten 180 000 km ajettuun Seatiin hihnan liikkeessä noin 600 euron kokonaishintaan ja vähän ennen seuraavan vaihtovälin täyttymistä hihna alkoi "luistamaan". Hammastetusta hihnasta oli hampaita lohjennut ja hihnan kierouden johdosta vesipumppu oli joutunut kovalle rasitukselle ja pettänyt. Samoin joku stefa oli vaurioitunut ja moottoriöljyä purkautunut ulos koneesta.

Huollossa vaihtoivat uudet osat ja käsittääkseni koneelle jouduttiin tekemään myös jonkin asteinen venttiikoneistus - maahantuojan piikkiin tämä kaikki. Laskun loppusumma alkoi kolmosella ...

Nykyisessä autossani on jakoketju :)

Käyttäjän VesaHellman kuva
Vesa Hellman

Harvemmassa hommassa ainakaan itse pääsen niin koville "tienesteille" kuin talouden kamppeitten korjaamisessa ja huollossa.

Tilojen ja työkalujen ollessa kunnossa on homma kuin homma lähinnä viitseliäisyydestä kiinni. Tottakai pitää myös tuntea periaatteet kuinka korjattavan kohdan kuuluisi oikeasti toimia.

Nykyään on vielä onneksi tämä internetti. Ihan kaikkea ei tarvitse funtsata itse. Netin keskustelupalstoilta löytyy tietoa, apua ja varaosia melko uusiinkin autoihin.
Jos korjattava kampe joutaa seisoa pari päivää pukilla niin varaosissa säästää helposti satasia kun vähän näkee vaivaa ja etsii ne maailmalta.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Jakopää on yksi auton tärkeimmistä toiminnoista, joka säätelee kampiakselin "johdolla" venttiileitä ja sytytystä oikea-aikaiseksi.
En sen hihnan vaihtoa suosittele amatööreille sillä, jos se epäonnistuu, moottori on sökö. Jos sitä ei vaihda sen ajan kuluessa, kun huoltokirjassa on määritelty, riskinä on, että moottori on sökö. Ammattiliike vaihtaa sen noin 500 €:n hintaan ja vastuu on liikkeellä.

Joskus olen ihmetellyt sitä, miksi useimmat autonvalmistajat ovat lopuneet ketjusta ja korvanneet sen kuluvalla hihnalla- arvatkaa miksi ? Ketjuja on vielä Saabeissa, Nissan Primerassa tietystä vuosimallista lähtien jne..
Kannattaa tämä jakopäinen asia selvittää aina tarkasti käytettyä autoa ostettaessa.

Käyttäjän VesaHytnen kuva
Vesa Hytönen

Minulla on nelivuotias Renault ja siinä on ketju, kone on tosin kaksilitrainen.

Käyttäjän AriKananen kuva
Ari Kananen

Säätäkää venttiilit myös samalla. Itellä rellu kesti melkein 400kkm. Sitten meni venttiili ja sitämyöten koko kone. Kaikki ois ollu estettävissä jos ois 300kkm kohalla säätänyt venttiilit.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Venttilien säätäminen rakotulkilla on periaatteessa helppo juttu, mutta pitää tietää auton moottorista siinäkin tapauksessa aika paljon. Nyt vain täytyy purkaa "puoli" konepellillistä, että pääse edes venttiileihin käsiksi. En neuvo enempää, ettei tule vahinkoja.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Jakohihna auton yksittäisenä osana saa nykyään suurta huomiota. Olen useita kertoja lueskellut lehdistöstä autojen koeajoraportteja ja vertailuja, joissa painokkaasti mainitaan venttiilien käyttömekanismi. Ketjukäyttöisyys merkitsee sitä huolettomampaa vaihtoehtoa, kun taas hihnan kestävyyteen on muistettava uhrata ajatus silloin tällöin.

Vanhaan "hyvään" aikaan matalaviritteisissä moottoreissa hihnan saattoi vaihtaa sen katkettua (tai hampaiden murruttua), ja matka jatkui lähes viivytyksettä. Moottoreiden kehittyessä ja litratehojen kasvaessa esimerkiksi Opel määritteli tietyn 16-venttiilisen koneen hihnan vaihtoväliksi 60 000 km, ja se merkitsee hihnaremonttia käytännössä joka toinen vuosi! Pointti oli tietenkin se, että sinänsä halvan hihnan vauriosta olisi tässä tapauksessa seurannut tuhoisa moottoririkko, jonka riskiä opelisti ei mielellään ota.

Käyttäjän VesaHytnen kuva
Vesa Hytönen

Nuorempana tuli tehtyä kaikenlaista autojen kanssa, ensimmäiset autoni olivat tosin kaksitahtisia, joten jakopäätä niissä ei ollut.

NSU Prinzissä ei ollut ketjua eikä hihnaa vaan kaksi kampea, jotka pyörittivät nokka-akselia. Aika jännä ratkaisu,

Olikohan se Hillman Imp, jossa ei myöskään ollut kumpaakaan, vaan hammaspyörät. Impin moottori oli aikas äreä mutta venttiileiden säätö ihan omansalaatuinen. Siinä oli nostimen ja venttiilin karan välissä kuppi, jonka sisälle laitettiin tarkkaan mittaan hiottu prikka. Noita prikkoja oli korjaamossa setti, josta saattoi valita sopivan. Minulle tai oikeastaan meilla kaverini kanssa kävi hyvä tuuri, parin kokeilun ja prikkojen paikkaa vaihtamalla saimme välykset justiinsa kohdalleen.

Nykyisin en tee konepellin alla muuta kuin lisään tuulilasin pesunestettä. Määräaikaishuollot teetän usein merkkikorjaamossa, muut joko AD-huollossa tai ammattikoululla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Minä omaksuin parisen vuotta sitten tavan vaihtaa kesä- ja talvirenkaat itse. Alussa tuntui hullun hommalta vaikka siinä kohtalaiselle nettotuntipalkalle pääseekin, mutta kun viime keväänä eräänä jäätihkuisena yönä keskellä Heinolan ja Hartolan välistä metsätaivalta eturengas posahti puhki, niin siinä tilanteessa vaihtaessani vararengasta olin tyytyväinen siitä, että harjoitusta oli tullut tehdyksi ja homma hoitui rutiinilla. Vielä viisi vuotta aiemmin olisin ollut lähes neuvoton sellaisissa olosuhteissa. Tietyt perusasiat kannattaa opetella, että ei jää tien päälle.

Käyttäjän VesaHytnen kuva
Vesa Hytönen

Minä kannatan vapaapalokunta-aatetta ja käyn paloasemalla renkaidenvaihtopäivänä. Ei se ihan formulamalliin mene, mutta noin viidessä minuutissa pyörät on vaihdettu, pesty, paineet tarkistettu ja pussitettu. Tämä maksaa viisitoista euroa ja siihen kuuluu myös mukillinen kahvia ja kotona leivottu korvapuusti. Ja tietenkin ystävällinen palvelu.

Itse vaihdoin viimeksi kolme vuotta sitten talvirenkaita alle kun kun se saakelin ruuvitunkki niittasi kiinni, ei menny ei tullut alas, oli totaalisto jumissa. Pyöräkin oli kiinni maassa sen verran, että ei tullut alta pois. Suunnittelin kaikenlaisia virityksiä kakkosnelosesta että saisimme muijan kanssa auton takaisin tassuilleen mutta silloin sattui mökkinaapuri paikalle rotevan timpurin kanssa ja he nostivat auton kulmaa sen verran, että sain pyörän alle ja tunkin pois.

Hain Vahinkokeskuskesta uuden tunkin mutta poikkesin myös Motenetissä ostamassa kunnollisen hallitunkin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

En viitsi kertoa kaikista minun tekemistäni remonteista, mutta sen verran kuitenkin etten enää koskaan sotkeudu ranskalaisiin!

terveisin,
Olkiluoto-3
(kulkuneuvo: volvo-940, tiiseli)

Käyttäjän VesaHytnen kuva
Vesa Hytönen

Sielultani olen saabisti, mutta niitä ei enää tehdä mutta ei mulla olisi rahaakaan niin paljoa, että sellaisen saisin. Kaikenlaisia kärryjä on alla ollut siitä lähtien kun ensimmäinen kulkuneuvoni oli IFA F8, itäsaksalainen kopio sotaa edeltäneestä DKW:stä. Sillä kävin mm. yhtenä kesänä Göteborgissa telakalla töissä ja hyvin se kesti matkan rasitukset. Ei edes säikkynyt vasemmanpuoleista liikennettä.

Nyt minulla on ollut neljä Renault Sceniciä peräjälkeen. Mukavia ajella eikä mitään konskurssiin johtavia ongelmia ole ollut. Ensimmäisessä sekosi ohjaustehostin, se tehosti vain vasemmalle käännettäessä, ei oikealle. Luultavasti jokin putki tai reikä tukossa. Olin viemässä sitä huoltoon ja kun tiskillä oli jonoa, niin menin potkimaan vaihtoautojen renkaita. Ja niin lähdin kotiin uudella autolla.

Toisessa Rellussa eivät jarrulevyt tahtoneet pysyä suorinana. Etulevyt vaihdettiin kerran ja kun olin viemässä autoa takalevyjen toiseen vaihtoon, niin kävi tismalleen niin kuin ensimmäisen kanssa. Lähdin kotiin uudella vaihtautolla.

Kolmannessa Rellussa oli joskus esiintyviä käyntihäiriöitä tyhjäkäynnilla. Kun vein auton huoltoon tutkittavaksi niin odottaessani aikani kuluksi tarkistin vaihtoautohallin tarjonnan. Ovesta ajettiin juuri silloin sisään Rellu, joka oli rakkautta ensi silmäyksellä. Nelivuotias kyllä, mutta ajettu vain 29000 km. Pakkohan siihen oli vaihtaa.´

Mutta oli auton merkki sitten mikä hyvänsä, niin kyllä autoilu tulee tosi kalliiksi!

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Vesa: "Mutta oli auton merkki sitten mikä hyvänsä, niin kyllä autoilu tulee tosi kalliiksi!

Rohkenen olla toista mieltä; eipäs tule kalliiksi:
http://ilmari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/1...

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset