*

Seppo Lappalainen

Savupiipun korjaus

  • Savupiipun korjaus

Ei siinä suurempaa huolta jos joitakin tiilen murusia savupeltiin kopsahtaa tai nuohotessa löytyy savupiipun juuresta. Useampi kolahtelu, useammassa hormissa pistää jo kiipeämään katolle ja taskulampun kanssa, mutta ensin pellit ja nuohousluukut auki antamaan valoa hormiin.
Näinhän minulle oli käynyt, vesikaton yläpuolisen muurauksen tiilet olivat osittain murentuneet, ei nyt sentään kaikki, mutta useampia tiiliä joiden sisäpinta oli pahasti lohjennut. Ei siinä muuta kuin kiireesti pois katolta ja  tuumamaan strategiaa, eikä siinä vähäpätöinen ole sekään, että miten noita kelejäkin on?

Sitten saapui aika jolloin kelit, sopivasti vapaata aikaa ja inspiraatio oli parhaimmillaan. Ei tässä tarvitse ammattimuurari olla. Ei kun savupellit auki, remonttivehkeet päälle ja katolle. Nyt oli kaikki mietitty valmiiksi, ensin vanha savupiipun betoninen lenssi pois, sitten piipun pellitys pois, hormeihin tupot, jotka olin leikannut vanhasta patjasta (käy myös mineraalivilla) estämään purkutyöstä irtoavien kappaleiden pääsyn hormiin ja ei muuta kuin kopauttelemaan tiiliä irti. Tiiliä oli purettava siihen asti kunnes alkaa näyttää hyvältä ja onneksi ei tarvinnut vesikaton alapuolelle vinttitilan puolelle purkaa, ainoastaan vesikaton rajaan asti ja tämäkin varmuuden vuoksi. Syykin näiden tiilien lohkeiluun oli täystiilet, tarkemmin… täystiili ja piipun hatun puuttuminen. Pitkäikäinenhän tämä savuhormi on ollut, vaikka piippu oli muurattu vanhaan malliin alhaalta ylös asti täystiilillä kun nykyään täytyisi alaosa (rakennuksen sisäpuoli) muurata täystiilillä ja vähintäänkin vesikaton yläpuoli reikätiilellä. Suositus on, että reikätiiltä käytetään myös ullakkotilassa. On näitä savuhormeja nähty muurattavan kahi tiilelläkin, nimittäin eräällä sukulaisellani on saunan piippu tällainen ja sain sen todeta, että hyvin on jo vuosia kestänyt kun tein tähän piipunlenssiä eli savuhormin yläpäähän betonikauluksen.

Kun purkutyön on tehty, alkaa muuraaminen muurauslaastilla (muurauslaasti M 100/600 ja 25kg säkeissä) ja ”vanhan mallin” kokoisesta punaisesta poltetusta reikätiilistä (NRT). Tarvitaan myös teräslankaa 4 mm hormien välisten tiilien sitomiseen ulkokuoreen, tässä tapauksessa puolesta välistä muurattavan piipunosan korkeudesta. Työvälineenä oli porakonevispilä (betonimyllykin olisi ollut käytettävissä), normi muurauskauha, n. 100 mm leveä teräslasta (pakkelilasta), jolla mahtuu työskentelemään hormin sisällä ja harja sekä vatupassi. Muuraussaumat pyrittävä pitämään 10-15 mm:ssä. Näin se muuraustyö eteni haluttuun korkeuteen asti, noin 900 mm kattopinnasta, piipun ollessa katon harjan vieressä.

Sadekeli saapui ja työn luonne muuttui, kiipesin ullakolle tarkastamaan piipun rappausta, joka oli slammattu. Hyvältä näytti mutta tein koputtelu testin. Onko rappaus irronnut tiilestä? Paikoin oli, mutta ei halkeiluja. Ja kun katolle ei sateen takia päässyt, otin piipun ympäriltä eristettä sekä palovillat pois ja aloin naputtamaan rappausta irti. Teräsharjalla harjasin sen osan rappauksesta jonka jätin piippuun kiinni. Nyt oli aikomuksena tehdä oikein kunnon rappaus 4 mm rappauslaastilla hiertämällä. Ullakkotilan puolella oleva piipun korkeus oli noin 2,5 metriä. Ja rappauslaastia tähän kului, ämpäri köydellä ylös ja kohta taas alas autokatokseen vispaamaan ruukkia. Rappauspaksuus väh. noin 10 mm. Olisi ”ehkä” pitänyt ottaa betonimylly käyttöön. Tärkeää näissä piipun rappaustöissä on pintojen kastelu, tämä onnistuu suurikokoisella pensselillä. Rappauksen kuivuttua, eristeet takaisin paikoilleen.

Takaisin katolle jatkamaan savupiippuprojektia ja nimenomaan tässä järjestyksessä, ensin piipun pellitys ja sen jälkeen piipun päälle betonikaulus (lenssi), jonka päälle sadesuoja (piipunhattu). Savupiipusta otetaan tarvittavat mitat siten, että leveysmitassa katsotaan piipun levein kohta ja lisätään siihen muutama ”milli” työvaroiksi. Piirustus paperille, mitat siihen näkyviin, nimi sekä puh. numero ja paperi peltisepälle. Muutaman päivän päästä tulee soitto, pellit ovat valmiit ja nyt pääsee pellittämään. Kun on oikein taivutellut pellit, on asennustyö helppoa. Ensin piipun juuripellit ja sitten piipun sivut, asentamalla ensin piipun matalampi (ylempi) puoli, sitten sivut sekä viimeiseksi korkeampi (alempi) puoli laskemalla pelti ylhäältä alas reunojen pysyessä sivupeltien taitoksissa. Saumat puristellaan listapihdeillä, jonka tein ”papukaija” pihdeistä hitsaamalla leukoihin lattaraudan pätkät.
Savupiipun päälle tuleva betoninen lenssi aloitetaan tekemällä muotti. Kakkosnelosesta (50x100) kierto piipun ympäri, poraamalla päihin naulaus- tai ruuvauskohtiin 6 mm reiät helpottamaan työtä. Piipun pellityksen kantit jäävät puristuksiin kakkosnelosten päiden väliin, joten kakkosneloskierto ei valu alas. Voi lisätä myös kiilat varmistukseksi. Tämän jälkeen laudat ruuveilla tai nauloilla kiinni kakkosnelosiin siten, että reunan valupaksuudeksi jää väh. 50 mm. Pienikokoinen kolmiorima on laitettava kakkosneloseen muodostamaan sen, ettei sadevesi valu piipun kylkeä pitkin tai sitten ajaa kakkosneloset (kierto) sirkkelissä hieman viistoksi. Raudoitus 6 mm:n harjateräksestä kiertämään reunoja, jotka laitetaan valun yhteydessä 2-3 cm irti muotista ja myös hormien väliin harjateräspätkät. Hormireikiin tukot noin 7 cm korkeuteen tiilen pinnasta esim. 50 mm:n paksuisesta styroksista, kaksi palaa päällekkäin neljän tuuman nauloilla tökittynä toisiinsa (tulee 100 mm). Nyt jää betonikannelle sopivasti laskua ulospäin ja styroksit pysyvät paikoillaan hormin sisällä. Valu tehdään kuivabetoni säkistä tai yleissementistä. Itse tein yleissementistä ja betonimyllyllä, vähintään yksi osa sementtiä ja kolme osaa hiekkaa (oli seulottuna 4 mm valmiina, käytin tätä). Piipunhatun rungon tein 3x25 millin lattaraudasta hitsaten, 6 mm harjateräkset poikittain rungon yläosaan harjan alle ettei harja ”litisty” kun siihen voimalla painaen peltiä ruuvataan, maalaus kuumankestoisella mattamusta sprayllä. Tähänkin pelti samalta peltisepältä valmiiksi taivutettuna 50 mm savupiipun lenssiä leveämmäksi joka sivulta ja pellin kiinnitys lattarautarunkoon porakärkiruuveilla. Betonikauluksen muotti pois ja piipunhattu paikoilleen. Piipunhatun korkeus piipusta 200-300 mm välillä.


Lopuksi hitsaustyönä puuhastelin autotallissa kulmatangosta (30x30x3) ja ritilätasosta jalustan piipun viereen, nuohoojaa varten

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän seppolappalainenkoti kuva
Seppo Lappalainen

Huomenta, Ari
Sellainen siitä tuli. Siinä ne, omasta mielestäni tärkeimmät. Korjasin myös samalla kertaa leivinuunia, muutamia tiilisaumoja auki terävällä taltalla sekä savilaastilla + vähäinen määrä saneerauslaastia sekaan uudelleen saumasin. Tuli ihan ykköstä :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Omakotitalon kunnostuksessa saa olla monena. Ihan mukavaa puuhaa, jos ei ole kiire mihinkään toisaalle.

Hyvät ja seikkaperäiset ohjeet olet meille laatinut.

Käyttäjän KaleviOnnela kuva
Kalevi Onnela

Kun itse alkaa hitsata katolle tulevaa nuohoustason tukirakennetta, kannattaa ostaa romiksesta ruostumatonta kulmarautaa, sillä siitä tulee ikuinen (myös lisäaine tietenkin ruostumatonta).

Oman runkorakennelman kuumasinkitys (ritilätasot kuumasinkitään jo tehtaalla) olisi vastaava, mutta sitä pääsee vain harvoin teettämään. Teräksen huolellisestikin tehtyyn maalipintaan pyrkii ilmestymään ruostetta jo 5 vuoden sisällä. Paikkaaminen katolla/alas kuljettaminen on sitten oma harjoituksensa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset